Arvostelussa Left 4 Dead 2 (PC)

Laitteistovaatimukset Käyttöjärjestelmä: Windows 7 / Vista / Vista64 / XP Prosessori: Pentium 4 3.0GHz Muisti: 1 GB XP:lle / 2GB Vistalle/Win7:lle Näytönohjain: DirectX 9 -yhteensopiva (128 MB) ja Shader model 2.0:lla varustettu kortti. ATI X800, NVidia 6600 tai parempi Kiintolevy: Vähintään 7.5 GB vapaata tilaa Äänikortti: DirectX 9.0c -yhteensopiva Internet: Laajakaistayhteys Testilaitteisto: Käyttöjärjestelmä: Microsoft Windows Vista Prosessori: Intel Core 2 Duo E8500 Muisti: 3 GB Näytönohjain: Nvidia GeForce 8800 GTS (640MB) Emolevy: Asus P5Q-VM mATX

Valven viime vuonna hyvin menestynyt zombiräime sai uuden osan jo näin varhain. Ilmaantuisipa Freemanin seikkailuille jatkoja yhtä tasaisin väliajoin. HL2 episode 3 on ollut pitkään työn alla ilman minkäänlaisia julkisia pelikuvamateriaaleja, pelillisiä tietoja tai hehkutuksia julkaisuajankohdasta. Elvymme siis kuolleiden parissa vieläkin, joista iloa irtoaa toivon mukaan riittämiin.



Ryhmä pelin ensimmäisen osan faneja perustivat boikotin jatko-osaa vastaan sen jälkeen, kun L4D2:lle annettiin virallinen julkaisupäivä. Kymmenistä tuhansista jäsenistä koostuvalla boikotilla oli ajatuksena se, että sarjan seuraava peli julkaistaan liian nopeasti ja pahimmassa tapauksessa ykkösosa lähtisi kokonaan peliyhtiön tuettujen pelien listalta. Näin ei kuitenkaan käynyt, originaali sai peräti kaksi merkittävää päivitystä. Boikottikin purettiin lopulta.

Yhteisössä oli pelko että Left 4 Dead 2 olisi vain sama peli uusilla kuorilla. Näin ei kuitenkaan ole. Kokonaan uuden pelin julkaiseminen tuntuu perustellulta, vanhan pelin täydentäminen DLC-roskilla ei olisi sama asia. Arvostelijamme lähti ottamaan selville ansaitseeko L4D2 paikkansa isoveljensä vieressä.



Yleistä

Left 4 Dead 2:n graafinen ilme on kaunista katseltavaa niin hahmoissa kuin maisemissakin. Myös soundipuolella on onnistuttu; aseet kuulostavat hyviltä, ääninäyttely on ok, kenttien äänimaailma toimii, musiikkia sietää ja siitä voi jopa pitää hyvänä päivänä.

Kampanjat ovat odotettua parempia. L4D:n pimeät kaupunkikentät jäävät jalkoihin kun L4D2 ryöpyttää näytölle rankkasateita, vuoristoratoja ja suomaastoja. Kentät eroavat mukavasti toisistaan. Mieleenpainuvin kampanja on ehdottomasti Hard Rain, jossa upeat säätilaefektit nostavat pelatessa tunnelman pilviin. Enää ei myöskään tarvitse katsella samoja saastuneiden laumoja, sillä niiden joukosta löytyy joskus tavallisista poikkeavia otuksia, joista jotkin omaavat monenlaisia erikoiskykyjä. Kampanjoissa riittää siis mukavasti vaihtelua kun esimerkiksi Swamp Feverissa Klonkun serkut iskevät näppärästi mutaa pelaajan naamalle.

Peli ei vaikuta liian vaikealta: kuoleman sattuessa vika löytyy yleensä tuolin ja näytön välistä tai toilailevista tiimikavereista. Jos löydät itsesi satojen zombien saartamana, ei muuta kuin parantamaan taktiikoita ja yrittämään uudestaan. Haasteet ovat tiukkoja, mutta niiden suorittamisen jälkeen jää hyvä jälkifiilis. Pelattavuus on PC:llä toteutettu hyvin, kontrolleissa ei ole valittamista.



Aseet ja varusteet

Aseita jatko-osaan on lisätty reilusti, uusia pistooleja ja kranaatinheittimiä myöten. Nyt on varaa valita minkä haulikon tai kiväärin ottaa matkaan. Aseisiin on saatavilla myös erilaisia päivityksiä, joiden avulla voidaan vaikkapa räjäytellä tai sytyttää vihollisia tuleen. Erityisesti lähitaisteluaseet vievät huomion. Ne voidaan lähes milloin tahansa vaihtaa käyttöön pistoolien tilalle, sillä kentiltä löytyy ties mitä kivaa; paistinpannuja, miekkoja ja jopa moottorisahoja. Lähitaisteluaseiden antamat iskut eivät vain vaurioita vastuksia, vaan tuntuvat oikeasti aidoilta, ruumiinosat irtoavat ja isommalla astalolla saa useamman rivizombin maahan yhdellä iskulla. Kun moottorisahan ensikerran pöräyttää päälle ja ryntää zombilauman keskelle, nousee hymy naamalle ruumiinosien lennellessä. Lisäksi esinevalikoimaa on laajennettu muun muassa heitettävällä boomerinoksennuksella ja defibrillaattoreilla. Laajemman asevalikoiman ansiosta ei pelaaminen ole enää niin yksitoikkoista kuin L4D:ssä. Selviytyneenä on paljon hauskempaa pelata kuin ennen ja saastuneiden puoli ei enää ole pelin ainoa viehätys.

Matchmaking

L4D:stä tuttua matchmaking-järjestelmää on helppoa ja nopeaa käyttää: valitaan ensin pelitila, halutessa kampanja, vaikeustaso sekä valinta lobbyn ja suoraan peliin hyppäämisen väliltä. Automaattisella serverinhaulla ei kuitenkaan pääse itse valitsemaan serveriä muiden PC-pelien tapaan, vaan sellainen täytyy tarvittaessa avata konsolin kautta. Erityisesti 4vs4-pelien haussa päätyy helposti yli 200-pingisiin servereihin, koska dediservuja ei vielä ole paljoa pystyssä. Omahosti tuntuukin yleensä olevan paras vaihtoehto kaistan riittäessä. Peliseuraa kannattaa ensisijaisesti etsiä kaverien tai Steam-ryhmien kautta.



Pelimuodot

Tavalliset co-op-pelit vaikuttavat ihan hyviltä jopa monien random-pelaajien kanssa, sillä peli ei ole kilpailuhenkistä ja pelaajat tajuavat pitää toisistaan huolta. Tilanne on kuitenkin erilainen versus- ja scavenge-peleissä. Vaikka kaikki älyäisivät, missä vaiheessa versus-pelin roundi parhaillaan on, yhteistyö loppuu siihen kun joku lähtee edelle leikkimään yksinäistä sutta. Ennen pitkää käy vaikkapa niin, että Jockey vie hänet pidemmälle eikä kumppaneilla ole mahdollisuutta pelastaa häntä ennen kuin he ovat raivanneet tien zombilauman läpi. Joukkueiden taitotaso vaihtelee rajusti, ja jos joukkueesi hallitsee peliä, vastustajat eivät kauan serverillä pyöri. Onneksi useimmiten heidän tilalleen kuitenkin liittyy uusia yrittäjiä.

Uusista pelimuodoista Scavenge on keräilypeli, jossa on tavoitteena poimia kanistereita eri puolilta kenttää ja toimittaa mahdollisimman monta haluttuun kohteeseen kuten autoon. Pelimuoto on mielenkiintoinen ja jälleen yhteistyö on kultaa. Toinen uusi pelimuoto on realismitila. Siinä pelataan normaalisti kampanjaa, mutta omien pelurien ääriviivat eivät enää näy seinien läpi. Näin pelaajat ovat pakotettu pitämään tarkemmin silmällä toistensa touhuja ja tuntuu paremmin siltä, että ollaan fyysisesti kentällä eikä kotona naputtelemassa hiirtä. Vaikkei tila tuo paljon muutoksia normikampanjoihin nähden, kelpaa tämä pelattavaksi tunnelmaa kaipaaville pelaajille. Realismia on yleensä mukava mättää myös random-pelaajien kanssa, sillä useimmat heistä tietävät, minkä pelimoodin ovat valinneet.

Saastuneet

Saastuneilla on hauskaa pelata sekä versus- että scavenge-pelimuodoilla, vaikka itsemurhahyökkäysyritykset tuntuvat joskus turhauttavilta. Onneksi mukaan saatiin kolme uutta pääluokkaa, joten selviytyjillä on enemmän vaaroja varottavina. Ensimmäisen osan hirviötaktiikat menevät uusiksi, sillä uudet hirviötyyppit tuovat reilusti lisää taktiikkavaihtoehtoja. Kaverien kanssa saastuneilla pelaaminen on helpompaa, sillä yhdessä taktikointi täyttää tavoitteet paremmin. Oma kaveripiiri, mikrofonin käyttö ja team versus/scavenge -haun hyödyntäminen on merkittäväksi eduksi, näin saadaan joka illalle parhaat pelisessiot. Left 4 Dead 2 on isoveljensä kanssa myös lanipelien ehdotonta eliittiä.

Monet versus-tilaa pelanneet pelaajat ovat tottuneet saastuneilla erittäin tuttuun jakoon; yksi kielellään hirttävä Smoker, yksi oksennusta levittävä Boomer ja pari petollisesti hyppivää Hunteria. Pelissä nähdään kaikki originaalipelistä tutut päähirmut, uusien tuttavuuksien lisäksi. Splitter pystyy sylkemään happoa tukkien selviytyjien reitin, Jockey hyppii ratsastamaan uhrin päässä ohjaten hänet haluttuun suuntaan ja Charger on astetta heikompi Tankki, jolla on kyky rynniä keilapallomaisesti ja takertua kivuliaasti selviytyjiin.



Yhteenveto

Left 4 Dead 2 vaikuttaa todella hienolta ja runsaaseen sisältöön on panostettu. Ensimmäiseen osaan ei ole paluuta. Billin, Zoeyn, Francisin ja Louisin seikkailut tullaan kuitenkin varmasti muistamaan jatkossakin.

Valve on onnistunut taiteilemaan tällekin vuodelle jälleen kerran komean pelin. Pelattavaa on paljon ja sisältöön on panostettu eikä isoja, negatiivisen puolelle kallistuvia asioita juuri ole. Jos vielä hyvää seuraa löytää, ei peli-ilta paremmaksi voi muuttua.