Jatkuvasti myyntiennätyksiä rikkova Call of Duty -pelisarja on ehtinyt vuosien saatossa yhdeksänteen osaansa. Vuoden 2012 Call of Dutyn kehittäjänä on vuorossa Treyarch-pelistudio. Lähivuosina julkaistut Call of Dutyt ovat sijoittuneet nykyaikaan, mutta Black Ops II koittaa tarjota jotain erilaista ja vie pelaajan yhtä aikaa menneisyyteen sekä tulevaisuuteen. Jos Treyarchin tarinankertojien visioihin on uskominen, tulevaisuus on hyvin musta.
Yksinpelissä suoritetaan hyvin tutulla Call of Duty -pelisarjan kaavalla tehtäviä eri puolilla maailmaa. Osa tehtävistä sijoittuu kylmän sodan aikaan ja loput tulevaisuudessa käytävään fiktiiviseen toiseen kylmään sotaan. Tulevaisuusteemaa ei onneksi koiteta suuremmin korostaa. Aseet, suurin osa maisemista ja ihmisten pukeutuminen voisi ihan hyvin olla nykyajasta, mutta aseiden lisäosat ja muut saatavilla olevat hitech-lelut luovat scifi-tunnelmaa. Ratkaisu on hyvä ja pelaajalle ei tule fiilistä, että pelattaisiin jotain avaruusräiskintää. Tarinankerronnaltaan Black Ops II on kuitenkin turhan sekava ja sen yksityiskohdat menevät helposti pelaajalta ohi.
Aikaisemmista Call of Dutyistä poiketen pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat yksinpelitarinan päättymistapaan. Ajoittain eteen tulee kohtia, joissa pelaaja pääsee tekemään valinnan siitä mitä tulee tapahtumaan. Valinnat sopivat tarinaan ja tulevat melko huomaamatta eteen. Yleensä pelaajan sana ratkaisee tapetaanko joku henkilö vai jätetäänkö hänet henkiin. Joissain tehtävissä valinta ei ole päätös vaan suoritus: suojeltava henkilö on pidettävä hengissä loppuun asti. Jos suojeltava henkilö kuolee, tehtävä ei epäonnistu vaan yksinpelin tarinan jatko tulee muuttumaan.
Toinen pelin loppuun vaikuttava asia ovat pelisarjaan uutena tulleet Strike Force -tehtävät. Tehtävät yhtä tutorialia lukuun ottamatta voi joko suorittaa tai jättää välistä. Strike Forceja on kaiken kaikkiaan neljä ja ne avautuvat tarinan edetessä. Tehtävät eivät myöskään ole auki kuin tietyn ajan, jolloin ne pitää käydä suorittamassa. Strike Forcet eroavat perustehtävistä taktisilla elementeillään. Tehtävissä on tietty määrä sotilaita ja muita laitteita käytettävänä, kun tarkoituksena on esimerkiksi torjua vihollishyökkäyksiä tai käydä tuhoamassa/suojelemassa määrättyjä kohteita. Taktiselta ruudulta pelaaja voi käskyttää joukkoja haluamaansa paikkaan tai siirtymään vaikkapa laitteeseen ampujaksi. Vaihtelua sotimisen ja taktisen ruudun välillä pitää tehdä jatkuvasti, ja vihollisten liikkeisiin reagoiminen on oleellisessa asemassa. Jos vihollinen onnistuu vaikkapa tappamaan/tuhoamaan jonkin pelaajan ohjastaman yksikön, pelaaja siirretään toiseen hengissä olevaan yksikköön.
Ideana Strike Force -tehtävät kuulostavat ihan mielenkiintoisilta, mutta toteutus ontuu. Pelaajan käskyttämien joukkojen tekoäly on tasolla ameeba ja pelaajan on käytännössä hoidettava kaikki taistelut itse. Taktisena elementtinä toimii joukkojen siirtäminen oikeaan paikkaan, jolloin pelaaja voi tilanteen tullen siirtyä näitä ohjastamaan. Tehtävät tuntuvat muutenkin hieman irtonaisilta pääjuonesta ja mieluummin ne jättää pelaamatta. Pelin aikana tehtävien valintojen ansiosta Black Ops II:sta löytyy viisi erilaista loppua - yksi täydellisesti toisen kylmän sodan lopettava ja loput vähemmän iloisia.
Yksinpelitehtävät sisältävät entistä enemmän välianimaatioita ja skriptattuja tapahtumia. Välillä menee pitkiäkin aikoja tuijotellessa vain videoita tai kävelemällä hahmolla tekemättä mitään järkevää. Välianimaatiot ovat aivan tyylikkäästi tehtyjä, sillä ne yhdistävät pätkiä oikeaa videoita ja grafiikkamoottorilla toteutettuja animaatioita. Suurin miinus tulee tiukkaan muottiin pakottamisesta. Välillä on vaan käveltävä tiettyyn suuntaan, kun mitään muuta ei pysty tekemään. Pariin kertaan tuli todistettua myös kohtia, joissa pelaajan kanssa liikkuvat sotilaat juoksevat suljettujen ovien läpi. Pelistä löytyi myös kohtaus, joka poltti hihat totaalisesti. Tehtävänä oli väistellä helikoptereiden valokeiloja ja waypoint näytti paikkaa, mihin piti liikkua. Sinne pääsy tuntui mahdottomalta ja tehtävässä tuli kuoltua lukuisia kertoja johtuen liian äänekkäästä liikkumisesta. Vihdoin kun pääsin haluttuun pisteeseen, taistelutoveri siirtyi seisoskelemaan erään laatikon kulmalle, eikä peli edennyt mihinkään. Kolmannella kerralla valoja väistellen siirryin paikkaan, johon taistelutoveri jää kädet taskussa seisomaan ja kas kummaa, tehtävä lähti etenemään. Tarkoituksena oli siis mennä täysin toiseen paikkaan kuin mihin waypoint näyttää. Milläköhän senkin olisi voinut päätellä. Valitettavasti edellä mainittu tehtävä ei ollut ainoa kerta, kun pelaajan ohjeistus on puutteellista. Pahimmillaan tehtävissä tuli kuoltua monet kerrat ennen kuin ymmärsi mitä pelaajan halutaan tekevän.
Yksinpelitehtävät sisältävät takaa-ajokohtauksia eri kulkuneuvoilla. Black Ops II mainosti ennen julkaisua pelistä löytyvää ratsastamiskohtausta. Kannattikohan, sillä hevosen kontrollointi on kamalaa ja muutenkin valinta tuntuu aika koomiselta, kun taistellaan tankkeja ja muuta raskasta kalustoa vastaan. Todellisuudessa hevosesta tulisi melko nopeasti meetvurstia taistelukentällä.
Ääninäyttelyn taso on laadukasta ja keskustelut luontevia. Äänensä pelin hahmoille ovat antaneet muun muassa Michael Keaton ja Gary Oldman. Pelin soundtrackista vastaa Jack Wall ja Nine Inch Nailsin nokkamies, teemamusiikin on tehnyt todellinen säveltäjäguru Trent Treznor. Musiikit eivät erityisesti erotu edukseen. Taustalle ne sopivat täydellisesti, mutta mitään suurempia tunteita ne eivät onnistu herättämään.
Pursuavasta kritiikistä huolimatta, yksinpelistä löytyy omat hetkensä. Seassa on muutama ihan hauska tehtävä, mutta kokonaisuuden kannalta niiden määrä jää vähäiseksi. Pieni positiivinen uudistus on se, että jokaisen tehtävän alussa pelaaja voi valita haluamansa aseet ja kranaatit. Yksinpelin pariin ei tule kuitenkaan mitään haluja palata ja se tuntuu enemmänkin pakkopullalta, joka on muodon vuoksi väännettävä läpi. Jos arvostelua ei tarvitsisi tehdä, olisin jättänyt yksinpelin todennäköisesti kesken.
Harva pelaaja ostaa Call of Duty -pelisarjan muun kuin moninpelin takia. Pelin pääpaino lepää ehdottomasti sen harteilla, joten huono yksinpeli on vasta puolet kakusta. Suurin ero aikaisempiin Call of Dutyihin verrattuna on Pick 10 -pistejärjestelmä, jolla pelaajan kitti rakennetaan. Toissijaisen aseen voi esimerkiksi jättää ottamatta ja valita tilalle vaikkapa jonkun perkin. Vaihtoehtoja valintoihin tuo myös wild card -valinta, joka voi olla kahden perkin valinta samasta kategoriasta tai kahden primäärikategoriassa olevan aseen ottaminen kittiin. Järjestelmää mainostettiin sillä, että pelaajalla on enemmän mahdollisuuksia kasata mieleisensä kitti, mutta loppujen lopuksi ero aikaisempaan on pieni. Aseita ja muita valittavia ominaisuuksia avataan unlockeilla, joita saa lisää nostamalla rankkia. Tämäkin uudistus tuntuu melko turhalta, sillä esimerkiksi aseet pystyy avaamaan vasta tietyllä rankilla.
Toinen uudistus, jonka oletettiin muuttavan pelattavuutta, liittyy tappoputkiin. Kill Streakkeja ei enää ole ja ne on korvattu pisteputkilla, Point Streakeilla. Enää pelkät tapot eivät oikeuta apuvälineisiin, vaan tehtäviä suorittamalla tai tiimipelaamalla pääsee yhtä pitkälle. Apuvälineet ovat pääosin tuttuja aikaisemmista Call of Dutyistä, mutta niihin on lätkäisty uudet skinit päälle. Henkilökohtaisesti kuvittelin, että Point Streakkien mukaan tulo helpottaa apuvälineiden saantia, mutta eipä se yhtään sen helpompaa ole kuin aikasemmissakaan Call of Duty -pelisarjan peleissä.
Tärkeä osa moninpeliä ovat kartat, jotka valitettavasti Black Ops II:n osalta ovat todella huonoja. Kartat ovat suunnilleen samankokoisia kuin ennenkin - pieniä - mutta nyt karttasuunnittelijoilla on ollut jostain kumman syystä pakkomielle tehdä niistä hirveitä sokkeloita. Välillä täydellä serverillä on jopa vaikeuksia löytää vihollisia, kun kulkureittejä on liikaa ja spawnipaikat muuttuvat dynaamisesti. Sokkeloisuus johtaa myös siihen, että on todella hankala koittaa päätellä mistä suunnasta vihollinen tulee vastaan. Tarkkuuskiväärien käyttö on käytännössä mahdotonta kaikissa muissa kuin parissa kartassa. Aikaisemmin niitä on voinut hyödyntää huomattavasti useammassa kartassa.
Erilaisia pelimuotoja löytyy parisenkymmentä ja jokainen varmasti löytää niistä mieleisensä. Täysin uutena pelimuotona mukaan tulee Hardpoint. Hardpointissa tarkoituksena on vallata merkitty alue ja pitää sitä hallussa mahdollisimman pitkään, kunnes alue siirtyy toiseen paikkaan. Pelimuoto muistuttaa läheisesti Headquartersia. Suurimpana erona pelimuotojen välillä on se, että Hardpointissa molemmat tiimit pystyvät spawnaamaan jatkuvasti.
Toinen uudistus liittyen pelimuotohin on Multi-team. Multi-teamissa pelataan matsit kolmen joukkueen kesken siten, että yhdessä tiimissä on maksimissaan kolme pelaajaa. Multi-teamin tukemat pelimuodot ovat Team Deathmatch, Kill Confirmed ja Hardpoint. Muuten pelimuodot ovat tuttuja aikaisemmista Call of Dutyistä, vaikkakin joidenkin nimiä on muutettu.
Kontrollit pelissä on tuttuun tapaan hiottu timanttiseksi. Liikkuminen ja ampuminen on sujuvaa, kunhan vain onnistuu tunnistamaan viholliset. Kun tähtäimen vie vihollisen päälle, tämän nimi tulee näkyviin täysin samanlaisella ja -värisellä fontilla kuin tiimikavereiden. Liian monta kertaa tulee vastaan tilanteita, joissa ei ole heti varma, pitäisikö painaa liipaisinta.
Black Ops II esittelee myös uuden kilpapelaajille tarkoitetun League Playn. Siinä pelaajat rankataan divareihin pelaajan menestyksen mukaan. Yksi League Playn kausi kestää noin kuukauden verran, minkä jälkeen pisteet nollataan uutta kautta varten. Pisteistä saa voittamalla toisia joukkueita. Divareita on kaiken kaikkiaan kuusi ja Masters-tasolle pääsee 2 % pelaajista. Kilpapelaajille järjestelmä on hyvä, sillä vastaansa saa helposti samantasoisia tiimejä eikä ns. turhia matseja tule pelattua.
Black Ops II:n ennakkohypessä painotettiin paljon mahdollisuutta videokuvata ja selostaa matseja. Tarkoitukseen luotu CoDCasting on hyvin toteutettu ja helppokäyttöinen. Kaikki tarvittavat toiminnot ovat napin painalluksen päässä. Pääosin lähetykseen käytetään näyttöä jossa vasemmassa laidassa on valitun pelaajan näkymä, ylhäällä matsin tilanne pisteiden muodossa ja oikealla pelaajalista. Listasta voi valita seurattavan pelaajan, ja samasta listasta näkee nopealla silmäyksellä molempien tiimien kokonaistilanteen. Hyvänä ominaisuutena on myös se, että tiimin nimeä klikkaamalla pääsee kuuntelemaan kyseisen tiimin VoIP-keskustelua. Pelaajan näkymän saa tietysti vaihdettua koko ruutuun, jolloin vain kokonaispistemäärä jää näkyviin. CoDCasting tarjoaa myös mahdollisuuden seurata kartalta missä kukin pelaaja liikkuu. Peruspublaajalle ominaisuudesta ei ole hyötyä, sillä CoDCastingia pystyy käyttämään vain custom- ja turnauspelitiloissa.
Call of Duty -pelisarjaa on haukuttu aina siitä, että aseet kuulostavat samalta. Black Ops II:ssa tilanne on muuttunut, mutta huonompaan suuntaan. Nyt on jo vaikeuksia erottaa SMG:tä ja rynnäkkökivääriä toisistaan. Aseiden erot äänissä huomaa pelkästään tulinopeudessa. Alkuun huomio kiinnittyi myös grafiikkaan, joka näytti heikommalta kuin Modern Warfare 3:ssa. Asia todella on näin, mikä on hassua, koska Black Ops II käyttää jälleen askeleen verran tuunatumpaa pelimoottoria. Kehittyneemmistä valaistusefekteistä huolimatta grafiikka on sumeaa ja rosoista. Onneksi kuitenkin tärkein eli ruudun päivitys pysyy tasaisena.
Mitäpä olisi Treyarchin Call of Duty ilman Zombie-pelimuotoa. Tällä kertaa Zombieissa ei enää käytetä yksinpelistä tuttua moottoria, vaan käytössä ovat samat jekut kuin moninpelissäkin. Muutoksella saadaan mukaan lisää pelaajia ja zombeja, tilastot ja parempi matchmaking. Samalla pelimuotojen määrä on kasvanut. Mukana on aikaisemmista Call of Dutyistä tuttu Survival-pelimuoto, jossa 1-4 pelaajan voimin koitetaan pysyä hengissä mahdollisimman pitkään aalloittain tulevien zombien hyökätessä päälle.
Uusista pelimuodoista ensimmäinen on Tranzit. Tranzit muistuttaa paljon Survivalia, mutta nyt mukana on bussi, jonka avulla siirrytään alueelta toiselle. Pelimuodossa koitetaan tuunata tavaroita/aseita toiseen muotoon ja selvitellä pelimuotoon liitettyä juonta. Toinen uusi pelimuoto on Grief. Siinä kaksi neljän pelaajan tiimiä koittaa pysyä mahdollisimman kauan hengissä. Pelaajat eivät pysty tappamaan toisiaan, mutta kiusanteko toista tiimiä kohtaan on mahdollista. Kauemmin hengissä pysyvä tiimi voittaa.
Karttoja Zombie-muotoon löytyy valitettavan vähän, vain kolme, ellei peliä sattunut ennakkotilaamaan ja siten saanut Nuketownia. Moninpelin tapaan karttasuunnittelu ontuu. Kartat ovat pimeitä ja niissä on vähän turhan paljon kaikenmaailman laavavirtoja häiritsemässä pelaajan sujuvaa liikkumista.
Syyt Black Ops II:n ostamiselle ovat vähissä. Modern Warfare 3 tekee asiat huomattavasti paremmin ja saa edelleen pitää paikkansa parhaana Call of Duty -pelisarjan pelinä. Siinä missä Modern Warfare tuntuu parantavan peli peliltä, Black Ops II:n hyppäys on loikka taaksepäin. Call of Dutyjä pelataan suurimmaksi osaksi pelkästään moninpelinä ja kun Black Ops II:n karttasuunnittelu on hirveää, ei moninpeli anna tarpeeksi edellytyksiä ostosuositukseen. Zombieiden lahtaaminen on tiettyyn pisteeseen kohtuu hyvää viihdettä, mutta homma alkaa toistamaan itseään turhan paljon ja kyllästyminen pääsee iskemään. Yksinpelin ollessa täysin mitäänsanomaton on vaikea keksiä hyvää sanottavaa. Pelaamista ei voi sanoa hauskaksi.
Tilannetta pahentaa se, että kuluva vuosi näyttää todella hiljaiselta Black Ops II:n DLC-pakettien osalta. Vajaalla 50 eurolla näyttäisi saavan vain neljä uutta karttapakettia. Modern Warfare 3 tarjosi sentään samaan hintaan yli tuplasti lisäsisältöä julkaisun jälkeen. CoDCasting ja League Play ovat ainoat positiiviiset asiat ja toivottavasti ne siirtyvät ensi vuoden Call of Dutyyn. Jos jonkun pelisarjan osan haluat, käy ennemmin ostamassa alelaarista Modern Warfare 3 ja siihen kaikki lisärit. Black Ops II kelpaa vain pölyn keräämiseen.
Arvosana: 6/10
Call of Duty: Black Ops 2
|
Yksinpelissä suoritetaan hyvin tutulla Call of Duty -pelisarjan kaavalla tehtäviä eri puolilla maailmaa. Osa tehtävistä sijoittuu kylmän sodan aikaan ja loput tulevaisuudessa käytävään fiktiiviseen toiseen kylmään sotaan. Tulevaisuusteemaa ei onneksi koiteta suuremmin korostaa. Aseet, suurin osa maisemista ja ihmisten pukeutuminen voisi ihan hyvin olla nykyajasta, mutta aseiden lisäosat ja muut saatavilla olevat hitech-lelut luovat scifi-tunnelmaa. Ratkaisu on hyvä ja pelaajalle ei tule fiilistä, että pelattaisiin jotain avaruusräiskintää. Tarinankerronnaltaan Black Ops II on kuitenkin turhan sekava ja sen yksityiskohdat menevät helposti pelaajalta ohi.
Aikaisemmista Call of Dutyistä poiketen pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat yksinpelitarinan päättymistapaan. Ajoittain eteen tulee kohtia, joissa pelaaja pääsee tekemään valinnan siitä mitä tulee tapahtumaan. Valinnat sopivat tarinaan ja tulevat melko huomaamatta eteen. Yleensä pelaajan sana ratkaisee tapetaanko joku henkilö vai jätetäänkö hänet henkiin. Joissain tehtävissä valinta ei ole päätös vaan suoritus: suojeltava henkilö on pidettävä hengissä loppuun asti. Jos suojeltava henkilö kuolee, tehtävä ei epäonnistu vaan yksinpelin tarinan jatko tulee muuttumaan.
Iskujoukot täydentävät yksinpelitarinaa
Toinen pelin loppuun vaikuttava asia ovat pelisarjaan uutena tulleet Strike Force -tehtävät. Tehtävät yhtä tutorialia lukuun ottamatta voi joko suorittaa tai jättää välistä. Strike Forceja on kaiken kaikkiaan neljä ja ne avautuvat tarinan edetessä. Tehtävät eivät myöskään ole auki kuin tietyn ajan, jolloin ne pitää käydä suorittamassa. Strike Forcet eroavat perustehtävistä taktisilla elementeillään. Tehtävissä on tietty määrä sotilaita ja muita laitteita käytettävänä, kun tarkoituksena on esimerkiksi torjua vihollishyökkäyksiä tai käydä tuhoamassa/suojelemassa määrättyjä kohteita. Taktiselta ruudulta pelaaja voi käskyttää joukkoja haluamaansa paikkaan tai siirtymään vaikkapa laitteeseen ampujaksi. Vaihtelua sotimisen ja taktisen ruudun välillä pitää tehdä jatkuvasti, ja vihollisten liikkeisiin reagoiminen on oleellisessa asemassa. Jos vihollinen onnistuu vaikkapa tappamaan/tuhoamaan jonkin pelaajan ohjastaman yksikön, pelaaja siirretään toiseen hengissä olevaan yksikköön.
Ideana Strike Force -tehtävät kuulostavat ihan mielenkiintoisilta, mutta toteutus ontuu. Pelaajan käskyttämien joukkojen tekoäly on tasolla ameeba ja pelaajan on käytännössä hoidettava kaikki taistelut itse. Taktisena elementtinä toimii joukkojen siirtäminen oikeaan paikkaan, jolloin pelaaja voi tilanteen tullen siirtyä näitä ohjastamaan. Tehtävät tuntuvat muutenkin hieman irtonaisilta pääjuonesta ja mieluummin ne jättää pelaamatta. Pelin aikana tehtävien valintojen ansiosta Black Ops II:sta löytyy viisi erilaista loppua - yksi täydellisesti toisen kylmän sodan lopettava ja loput vähemmän iloisia.
Yksinpelitehtävät sisältävät entistä enemmän välianimaatioita ja skriptattuja tapahtumia. Välillä menee pitkiäkin aikoja tuijotellessa vain videoita tai kävelemällä hahmolla tekemättä mitään järkevää. Välianimaatiot ovat aivan tyylikkäästi tehtyjä, sillä ne yhdistävät pätkiä oikeaa videoita ja grafiikkamoottorilla toteutettuja animaatioita. Suurin miinus tulee tiukkaan muottiin pakottamisesta. Välillä on vaan käveltävä tiettyyn suuntaan, kun mitään muuta ei pysty tekemään. Pariin kertaan tuli todistettua myös kohtia, joissa pelaajan kanssa liikkuvat sotilaat juoksevat suljettujen ovien läpi. Pelistä löytyi myös kohtaus, joka poltti hihat totaalisesti. Tehtävänä oli väistellä helikoptereiden valokeiloja ja waypoint näytti paikkaa, mihin piti liikkua. Sinne pääsy tuntui mahdottomalta ja tehtävässä tuli kuoltua lukuisia kertoja johtuen liian äänekkäästä liikkumisesta. Vihdoin kun pääsin haluttuun pisteeseen, taistelutoveri siirtyi seisoskelemaan erään laatikon kulmalle, eikä peli edennyt mihinkään. Kolmannella kerralla valoja väistellen siirryin paikkaan, johon taistelutoveri jää kädet taskussa seisomaan ja kas kummaa, tehtävä lähti etenemään. Tarkoituksena oli siis mennä täysin toiseen paikkaan kuin mihin waypoint näyttää. Milläköhän senkin olisi voinut päätellä. Valitettavasti edellä mainittu tehtävä ei ollut ainoa kerta, kun pelaajan ohjeistus on puutteellista. Pahimmillaan tehtävissä tuli kuoltua monet kerrat ennen kuin ymmärsi mitä pelaajan halutaan tekevän.
Yksinpelitehtävät sisältävät takaa-ajokohtauksia eri kulkuneuvoilla. Black Ops II mainosti ennen julkaisua pelistä löytyvää ratsastamiskohtausta. Kannattikohan, sillä hevosen kontrollointi on kamalaa ja muutenkin valinta tuntuu aika koomiselta, kun taistellaan tankkeja ja muuta raskasta kalustoa vastaan. Todellisuudessa hevosesta tulisi melko nopeasti meetvurstia taistelukentällä.
Jotain hyvääkin
Ääninäyttelyn taso on laadukasta ja keskustelut luontevia. Äänensä pelin hahmoille ovat antaneet muun muassa Michael Keaton ja Gary Oldman. Pelin soundtrackista vastaa Jack Wall ja Nine Inch Nailsin nokkamies, teemamusiikin on tehnyt todellinen säveltäjäguru Trent Treznor. Musiikit eivät erityisesti erotu edukseen. Taustalle ne sopivat täydellisesti, mutta mitään suurempia tunteita ne eivät onnistu herättämään.
Pursuavasta kritiikistä huolimatta, yksinpelistä löytyy omat hetkensä. Seassa on muutama ihan hauska tehtävä, mutta kokonaisuuden kannalta niiden määrä jää vähäiseksi. Pieni positiivinen uudistus on se, että jokaisen tehtävän alussa pelaaja voi valita haluamansa aseet ja kranaatit. Yksinpelin pariin ei tule kuitenkaan mitään haluja palata ja se tuntuu enemmänkin pakkopullalta, joka on muodon vuoksi väännettävä läpi. Jos arvostelua ei tarvitsisi tehdä, olisin jättänyt yksinpelin todennäköisesti kesken.
Kivaa kavereiden kanssa?
Harva pelaaja ostaa Call of Duty -pelisarjan muun kuin moninpelin takia. Pelin pääpaino lepää ehdottomasti sen harteilla, joten huono yksinpeli on vasta puolet kakusta. Suurin ero aikaisempiin Call of Dutyihin verrattuna on Pick 10 -pistejärjestelmä, jolla pelaajan kitti rakennetaan. Toissijaisen aseen voi esimerkiksi jättää ottamatta ja valita tilalle vaikkapa jonkun perkin. Vaihtoehtoja valintoihin tuo myös wild card -valinta, joka voi olla kahden perkin valinta samasta kategoriasta tai kahden primäärikategoriassa olevan aseen ottaminen kittiin. Järjestelmää mainostettiin sillä, että pelaajalla on enemmän mahdollisuuksia kasata mieleisensä kitti, mutta loppujen lopuksi ero aikaisempaan on pieni. Aseita ja muita valittavia ominaisuuksia avataan unlockeilla, joita saa lisää nostamalla rankkia. Tämäkin uudistus tuntuu melko turhalta, sillä esimerkiksi aseet pystyy avaamaan vasta tietyllä rankilla.
Toinen uudistus, jonka oletettiin muuttavan pelattavuutta, liittyy tappoputkiin. Kill Streakkeja ei enää ole ja ne on korvattu pisteputkilla, Point Streakeilla. Enää pelkät tapot eivät oikeuta apuvälineisiin, vaan tehtäviä suorittamalla tai tiimipelaamalla pääsee yhtä pitkälle. Apuvälineet ovat pääosin tuttuja aikaisemmista Call of Dutyistä, mutta niihin on lätkäisty uudet skinit päälle. Henkilökohtaisesti kuvittelin, että Point Streakkien mukaan tulo helpottaa apuvälineiden saantia, mutta eipä se yhtään sen helpompaa ole kuin aikasemmissakaan Call of Duty -pelisarjan peleissä.
Puskajussien painajainen
Tärkeä osa moninpeliä ovat kartat, jotka valitettavasti Black Ops II:n osalta ovat todella huonoja. Kartat ovat suunnilleen samankokoisia kuin ennenkin - pieniä - mutta nyt karttasuunnittelijoilla on ollut jostain kumman syystä pakkomielle tehdä niistä hirveitä sokkeloita. Välillä täydellä serverillä on jopa vaikeuksia löytää vihollisia, kun kulkureittejä on liikaa ja spawnipaikat muuttuvat dynaamisesti. Sokkeloisuus johtaa myös siihen, että on todella hankala koittaa päätellä mistä suunnasta vihollinen tulee vastaan. Tarkkuuskiväärien käyttö on käytännössä mahdotonta kaikissa muissa kuin parissa kartassa. Aikaisemmin niitä on voinut hyödyntää huomattavasti useammassa kartassa.
Erilaisia pelimuotoja löytyy parisenkymmentä ja jokainen varmasti löytää niistä mieleisensä. Täysin uutena pelimuotona mukaan tulee Hardpoint. Hardpointissa tarkoituksena on vallata merkitty alue ja pitää sitä hallussa mahdollisimman pitkään, kunnes alue siirtyy toiseen paikkaan. Pelimuoto muistuttaa läheisesti Headquartersia. Suurimpana erona pelimuotojen välillä on se, että Hardpointissa molemmat tiimit pystyvät spawnaamaan jatkuvasti.
Toinen uudistus liittyen pelimuotohin on Multi-team. Multi-teamissa pelataan matsit kolmen joukkueen kesken siten, että yhdessä tiimissä on maksimissaan kolme pelaajaa. Multi-teamin tukemat pelimuodot ovat Team Deathmatch, Kill Confirmed ja Hardpoint. Muuten pelimuodot ovat tuttuja aikaisemmista Call of Dutyistä, vaikkakin joidenkin nimiä on muutettu.
Kontrollit pelissä on tuttuun tapaan hiottu timanttiseksi. Liikkuminen ja ampuminen on sujuvaa, kunhan vain onnistuu tunnistamaan viholliset. Kun tähtäimen vie vihollisen päälle, tämän nimi tulee näkyviin täysin samanlaisella ja -värisellä fontilla kuin tiimikavereiden. Liian monta kertaa tulee vastaan tilanteita, joissa ei ole heti varma, pitäisikö painaa liipaisinta.
Black Ops II esittelee myös uuden kilpapelaajille tarkoitetun League Playn. Siinä pelaajat rankataan divareihin pelaajan menestyksen mukaan. Yksi League Playn kausi kestää noin kuukauden verran, minkä jälkeen pisteet nollataan uutta kautta varten. Pisteistä saa voittamalla toisia joukkueita. Divareita on kaiken kaikkiaan kuusi ja Masters-tasolle pääsee 2 % pelaajista. Kilpapelaajille järjestelmä on hyvä, sillä vastaansa saa helposti samantasoisia tiimejä eikä ns. turhia matseja tule pelattua.
Black Ops II:n ennakkohypessä painotettiin paljon mahdollisuutta videokuvata ja selostaa matseja. Tarkoitukseen luotu CoDCasting on hyvin toteutettu ja helppokäyttöinen. Kaikki tarvittavat toiminnot ovat napin painalluksen päässä. Pääosin lähetykseen käytetään näyttöä jossa vasemmassa laidassa on valitun pelaajan näkymä, ylhäällä matsin tilanne pisteiden muodossa ja oikealla pelaajalista. Listasta voi valita seurattavan pelaajan, ja samasta listasta näkee nopealla silmäyksellä molempien tiimien kokonaistilanteen. Hyvänä ominaisuutena on myös se, että tiimin nimeä klikkaamalla pääsee kuuntelemaan kyseisen tiimin VoIP-keskustelua. Pelaajan näkymän saa tietysti vaihdettua koko ruutuun, jolloin vain kokonaispistemäärä jää näkyviin. CoDCasting tarjoaa myös mahdollisuuden seurata kartalta missä kukin pelaaja liikkuu. Peruspublaajalle ominaisuudesta ei ole hyötyä, sillä CoDCastingia pystyy käyttämään vain custom- ja turnauspelitiloissa.
Call of Duty -pelisarjaa on haukuttu aina siitä, että aseet kuulostavat samalta. Black Ops II:ssa tilanne on muuttunut, mutta huonompaan suuntaan. Nyt on jo vaikeuksia erottaa SMG:tä ja rynnäkkökivääriä toisistaan. Aseiden erot äänissä huomaa pelkästään tulinopeudessa. Alkuun huomio kiinnittyi myös grafiikkaan, joka näytti heikommalta kuin Modern Warfare 3:ssa. Asia todella on näin, mikä on hassua, koska Black Ops II käyttää jälleen askeleen verran tuunatumpaa pelimoottoria. Kehittyneemmistä valaistusefekteistä huolimatta grafiikka on sumeaa ja rosoista. Onneksi kuitenkin tärkein eli ruudun päivitys pysyy tasaisena.
Need more bbrrraaains!
Mitäpä olisi Treyarchin Call of Duty ilman Zombie-pelimuotoa. Tällä kertaa Zombieissa ei enää käytetä yksinpelistä tuttua moottoria, vaan käytössä ovat samat jekut kuin moninpelissäkin. Muutoksella saadaan mukaan lisää pelaajia ja zombeja, tilastot ja parempi matchmaking. Samalla pelimuotojen määrä on kasvanut. Mukana on aikaisemmista Call of Dutyistä tuttu Survival-pelimuoto, jossa 1-4 pelaajan voimin koitetaan pysyä hengissä mahdollisimman pitkään aalloittain tulevien zombien hyökätessä päälle.
Uusista pelimuodoista ensimmäinen on Tranzit. Tranzit muistuttaa paljon Survivalia, mutta nyt mukana on bussi, jonka avulla siirrytään alueelta toiselle. Pelimuodossa koitetaan tuunata tavaroita/aseita toiseen muotoon ja selvitellä pelimuotoon liitettyä juonta. Toinen uusi pelimuoto on Grief. Siinä kaksi neljän pelaajan tiimiä koittaa pysyä mahdollisimman kauan hengissä. Pelaajat eivät pysty tappamaan toisiaan, mutta kiusanteko toista tiimiä kohtaan on mahdollista. Kauemmin hengissä pysyvä tiimi voittaa.
Karttoja Zombie-muotoon löytyy valitettavan vähän, vain kolme, ellei peliä sattunut ennakkotilaamaan ja siten saanut Nuketownia. Moninpelin tapaan karttasuunnittelu ontuu. Kartat ovat pimeitä ja niissä on vähän turhan paljon kaikenmaailman laavavirtoja häiritsemässä pelaajan sujuvaa liikkumista.
Loppuyhteenveto
Syyt Black Ops II:n ostamiselle ovat vähissä. Modern Warfare 3 tekee asiat huomattavasti paremmin ja saa edelleen pitää paikkansa parhaana Call of Duty -pelisarjan pelinä. Siinä missä Modern Warfare tuntuu parantavan peli peliltä, Black Ops II:n hyppäys on loikka taaksepäin. Call of Dutyjä pelataan suurimmaksi osaksi pelkästään moninpelinä ja kun Black Ops II:n karttasuunnittelu on hirveää, ei moninpeli anna tarpeeksi edellytyksiä ostosuositukseen. Zombieiden lahtaaminen on tiettyyn pisteeseen kohtuu hyvää viihdettä, mutta homma alkaa toistamaan itseään turhan paljon ja kyllästyminen pääsee iskemään. Yksinpelin ollessa täysin mitäänsanomaton on vaikea keksiä hyvää sanottavaa. Pelaamista ei voi sanoa hauskaksi.
Tilannetta pahentaa se, että kuluva vuosi näyttää todella hiljaiselta Black Ops II:n DLC-pakettien osalta. Vajaalla 50 eurolla näyttäisi saavan vain neljä uutta karttapakettia. Modern Warfare 3 tarjosi sentään samaan hintaan yli tuplasti lisäsisältöä julkaisun jälkeen. CoDCasting ja League Play ovat ainoat positiiviiset asiat ja toivottavasti ne siirtyvät ensi vuoden Call of Dutyyn. Jos jonkun pelisarjan osan haluat, käy ennemmin ostamassa alelaarista Modern Warfare 3 ja siihen kaikki lisärit. Black Ops II kelpaa vain pölyn keräämiseen.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ League Play | - Yksinpeli |
+ CoDCasting | - Moninpelin kartat |
+ Kontrollit | - Liian vähän Zombie karttoja |
- Grafiikka |
Arvosana: 6/10
MAINOS
MAINOS
1
09.12.2012 23:44
#1
10.12.2012 00:05
#2
Tuli kyl iha puun takaa tuo 6/10...odotin sitä 9/10 tai 10/10 niiku kaikki muut sivustot laittaa :D
Eipä tämän karttapaketin arvosanahypetyksiä oo paljon muualla näkynyt kuin BO2:n trailereissa? Metacriticissäkin on selvästi kääntynyt pisteet laskusuuntaan sarjan edellisiin peleihin nähden. Mut pisteistä viis, hypon kirjoitus pisti varmistamaan, etten menetä mitään kun jätän tämänkin vuosimallin hyllylle.
10.12.2012 00:32
#3
Silti MW3 hoitaa homman paremmin niinkuin arvostelussa totesit, harmillista että BO2 floppasi.
10.12.2012 09:28
#4
Kahlasin ehkä liian nopeasti arvostelun läpi mutta en huomannut mainintaa death streakkien poissaolosta. Omasta mielestä yksi Black Ops 2 parhaista ratkaisuista. Ei apuja paskoille pelaajille c4 tai martyrdomin muodossa.
Silti MW3 hoitaa homman paremmin niinkuin arvostelussa totesit, harmillista että BO2 floppasi.
Joo olet oikeassa, Death Streakeja pelissä ei ole.
Mites muuten onko muilla ollu ongelmia noissa viholliseten tunnistamisessa? Youtubessa on videoita missä vihollisten nimet näkyy punaisena ja omien vihreänä. Ettei vai olisi joku perkki?
10.12.2012 09:33
#5
Team: {MB}
10.12.2012 11:09
#6
nyt oon pelannu semmoset 250 tuntii ja törmänny 2 xiittariin
MW3.ses toisin päin 2 tuntiin mahtuu 250 xiittarii
itänaapurin ja polakki version ostaneet ei pääse meidän Lontoon kielisten kans pelaamaan.
eiköhän tämäkin taas todista mistä ne xiittarit sikiää
Team: [PG]
10.12.2012 14:15
#7
Ja omat erottaa vaatteista, ei nimitageja ehdi katsomaan (niissä mulla vihut punaisella ja omat vihreällä, paitsi jos vihulla on cold blooded perkki - ei näy tagia).
NVidian tweak guidessa on lisää AA-tekniikoiden yhteensopivuuksista, mutta helpoimmalla pääsee kun kytkee ne kaikki pois (http://www.geforce.com/optimize/guides/black-ops-2-tweak-guide#7).
Kartat on mun mielestä hyvät, monipuolisempia kuin BO1:ssa ja erilaisia kulkureittejä on riittävästi. On niistä vihut löytyneet :)
10.12.2012 19:14
#8
Pistä hypo FXAA, MSAA ja AO sumennukset pois päältä, nuo oli oletuksena päällä ja näkyvyys oli melkoista utua. MW3:sta pelasin vain freeweekendin, siinä oli isot lagiongelmat. Serveripuoli on BO2:ssa paljon parempi. BO2:n yhteydessä myös mainostettiin erityistä bannitiimiä, joten huijarit ei tätä kauaa pelanne.
Ja omat erottaa vaatteista, ei nimitageja ehdi katsomaan (niissä mulla vihut punaisella ja omat vihreällä, paitsi jos vihulla on cold blooded perkki - ei näy tagia).
NVidian tweak guidessa on lisää AA-tekniikoiden yhteensopivuuksista, mutta helpoimmalla pääsee kun kytkee ne kaikki pois (http://www.geforce.com/optimize/guides/black-ops-2-tweak-guide#7).
Kartat on mun mielestä hyvät, monipuolisempia kuin BO1:ssa ja erilaisia kulkureittejä on riittävästi. On niistä vihut löytyneet :)
Pleikarilla pelaan, ei paljon sumennuksia säädetä ja huijareita näy :). Noi screenshotit ei oo hirveen teräviä valitettavasti kyl muutenkaan verrattuna oikeeseen pelikuvaan, napsin niitä ton mun striimauslaitteen kautta.
Hmm kyl mul tosiaan ne nimet näkyy mut kaikki vaan mustalla. Se just hämää aluks ihan törkeenä kun oot jotain selkään tai kylkeen ampumassa ja sit luuleekin, että se on oma.
10.12.2012 22:17
#9
Anteeksi mitä?
Team: |TSB|
11.12.2012 08:00
#10
11.12.2012 21:42
#11
Tuli kyl iha puun takaa tuo 6/10...odotin sitä 9/10 tai 10/10 niiku kaikki muut sivustot laittaa :D
Kai sinä oikeasti tiedät että niille maksetaan että antavat hyvän arvostelun? gaming.fi ei varmaankaan ole saanut penniäkään niin pysytään totuuslinjalla arvosanan kanssa... Tosin 4-10 asteikolla arvosana 6 olisi hyväksyttävä... Mutta silti keskivertoa parempi? Nope.
12.12.2012 07:04
#12
Tuli kyl iha puun takaa tuo 6/10...odotin sitä 9/10 tai 10/10 niiku kaikki muut sivustot laittaa :D
Kai sinä oikeasti tiedät että niille maksetaan että antavat hyvän arvostelun? gaming.fi ei varmaankaan ole saanut penniäkään niin pysytään totuuslinjalla arvosanan kanssa... Tosin 4-10 asteikolla arvosana 6 olisi hyväksyttävä... Mutta silti keskivertoa parempi? Nope.
Seiska on tyydyttävä, kutonen välttävä. Miten se nyt keskivertoa parempi on?
23.12.2012 19:30
#13
Tuli kyl iha puun takaa tuo 6/10...odotin sitä 9/10 tai 10/10 niiku kaikki muut sivustot laittaa :D
Kai sinä oikeasti tiedät että niille maksetaan että antavat hyvän arvostelun? gaming.fi ei varmaankaan ole saanut penniäkään niin pysytään totuuslinjalla arvosanan kanssa... Tosin 4-10 asteikolla arvosana 6 olisi hyväksyttävä... Mutta silti keskivertoa parempi? Nope.
Seiska on tyydyttävä, kutonen välttävä. Miten se nyt keskivertoa parempi on?
Enpä muutes nyt tiedä missä järjenjuoksu tuolloin meni.. :P Ajattelin kai asteikkoa 1-10 enkä 4-10 vaikka kirjotin toista.
1