Vuonna 2008 yhdysvaltalainen pelistudio Turtle Rock Studios julkaisi Left 4 Deadin, joka mullisti käsitteen neljän pelaajan yhteistyöpelistä. Yhtiö erosi vuonna 2009 Valvesta ja alkoi työstämään uutta peliään THQ:n kanssa muutamaa vuotta myöhemmin. Kun THQ ajautui konkurssiin, pelin oikeudet myytiin Take-Two Interactivelle, joka lähti työstämään Evolvea sen 2K Games -brändin alla. Peli on nyt viimein julkaistu, joten on aika laittaa se testiin ja nähdä mitä Turtle Rock on saanut aikaiseksi.
Viimeisimmät kuukaudet ennen Evolven julkaisua puhuttivat niin pelaajia kuin mediaa Internetissä. Peli ehti olla alpha- ja beta-vaiheissa ennen julkaisua useita kertoja, jolloin pelaajat saivat ensimakua tulevasta. Alustava kritiikki oli rajua, ja peli sai ryöpytystä monesta suunnasta. Useat kritisoivat pelin olevan Left 4 Dead -pelisarjan riisuttu versio, josta oli poistettu kaikki mikä teki niistä loistavia. Pelin lukuisat eri ennakkotilausversiot saivat myös rajua palautetta, kun tarjolla oli eri lisäsisältöjä erihintaisissa paketeissa. Keskustelupalstat täyttyivät luuloilla siitä, että peli tulisi rahastamaan pelaajaa pelillisesti hyödyntämällä ladattavaa lisäsisältöä heti julkaisun yhteydessä. Mediahuomion keskellä Turtle Rock yritti vakuuttaa pelaajia sillä, että tulevaisuudessa peliin lisättävät kentät olisivat aina ilmaisia kaikille pelaajille, mutta jätti mainitsematta muusta ladattavasta sisällöstä, mikä sai keskustelupalstat kiehumaan entistä enemmän.
Pelin julkaisun jälkeen monelle syntyneet ennakkoluulot ammuttiin kuitenkin nopeasti alas. Pelin valikoista löytynyt kauppa sisälsi jopa 44 ostettavaa lisäystä peliin, joista jokainen oli kosmeettinen muutos pelissä oleville aseille ja hahmoille. Ainoa poikkeus oli kausipassi, joka tuo neljä uutta pelattavaa ihmishahmoa sekä kolme uutta kosmeettista muutosta monstereille. Valtavirtaa ravistellut kritiikki peliä kohtaan on siis puhtaasti johtunut pelinkehittäjän epäonnistuneesta kommunikoinnista, ja johtanut pelaajien väärinkäsitykseen ladattavan lisäsisällön oikeasta luonteesta. Tapaus ei ole ainutlaatuinen pelimaailmassa, mutta harmittavasti vaikuttaa negatiivisesti pelin julkaisuun väärin perustein. Kuitenkin, koska pelissä on jo alusta saakka pelin sisäinen kauppa, on mahdollisuus sen käytölle muuhun tarkoitukseen aina mahdollista myöhemmässä vaiheessa.
Evolven antama ensikokemus on ennakkoluuloista huolimatta positiivisesti yllättävä. Ajatus moninpelistä, jossa toinen joukkue pelaa kolmen henkilön ylivoimalla on yleensä vastenmielinen ja luo kuvaa huonosta tasapainosta. Pelissä on kuitenkin selvästi yritetty panostaa tasapainon tasoittamiseen joukkueiden välillä. Yksittäinen ihmishahmo eli hunter ei käytännössä mitenkään pysty voittamaan monsteria. Neljä hahmoluokkaa - Assault, Medic, Support ja Trapper - pystyvät tekemään huomattavasti enemmän vahinkoa, kun joukkue yhdistää jokaisen hahmon tuomat erikoisuudet. Tätä edesauttaa se, ettei peli anna valita useampaa yhtä hahmoluokkaa, vaan jokaista on oltava pelissä yksi. Jokainen hahmoluokka tuo peliin jotain, mitä ilman joukkueen on erittäin vaikea voittaa. Kaikki luokat eivät kuitenkaan ole täysin tasavertaisia.
Suurin painoarvo on ehkä Trapper-luokalla, jota ilman huntereiden on käytännössä mahdotonta päästä käsiksi monsteriin ennen sen saavuttaessa kolmatta tasoa. Joukkueet eivät kuitenkaan joka pelissä ole täysin samanlaiset, sillä pelissä on mahdollisuus avata kolme eri hahmoa jokaisesta luokasta. Jokainen hahmo toimii hyvin erilaisesti, mikä puolestaan tuo lisää vaihtelua pelin kulkuun joka kierroksella. Yksikään hahmo ei ole edellistä huomattavasti tehokkaampi vaan ero on luotu muuttamalla hahmojen vaatimaa pelityyliä ja strategiaa. Se tuo vaihtelua ja pakottaa pelaajaa kokeilemaan täysin erilaisia taktiikoita.
Monsterina pelattaessa on peli täysin erilainen. Kokemusta voi erittäin etäisesti verrata Left 4 Dead -sarjasta tuttuun tankkiin, mutta yhtäläisyydet jäävät lopulta lähes olemattomiksi. Ihmishahmojen tavoin pelattavia monstereita on aluksi kolme, jotka - toisin kuin ihmishahmot - ovat huomattavasti huonommin tasapainossa keskenään. Koska monstereita on vain yksi, on ominaisuuksilla suurta merkitystä.
Ensimmäinen pelattava monsteri, Goliath, on aluksi suhteellisen helposti voitettavissa ilman suurempaa vaivannäköä, mikäli hunterit eivät ole täysin avuttomia. Monstereilla on kolme eri tasoa, joita voi parantaa metsästämällä kentästä löytyviä eläimiä. Ensimmäinen taso on erittäin heikko, ja mikäli hunterit saavat aikaisessa vaiheessa monsterin suljettua Trapperin taisteluareenaan, on peli käytännössä pelattu. Kolmas taso on puolestaan jo tarpeeksi vahva, jolloin monsterin on huomattavasti helpompi voittaa, sillä hunterit eivät saa lisäetua pelin edetessä muuten kuin saamalla satunnaisia pieniä parannuksia esimerkiksi hahmon liikkumisnopeuteen.
Monsterit eivät kuitenkaan kaikki ole samanvertaisia, sillä esimerkiksi pelin viimeinen avattava monsteri, Wraith ei tällä hetkellä ole mitenkään verrattavissa Goliathiin. Sen ominaisuudet ja kyvyt ovat huomattavalla tasolla Goliathia paremmat, eikä sillä pelaaminen vaadi niin kovaa yrittämistä kuin heikommilla monstereilla. Myös toinen saatavilla oleva monsteri, Kraken on huomattavasti Goliathia voimakkaampi. Jokainen monsteri on kuitenkin ensimmäisellä tasolla erittäin heikko, sillä niillä ei ole juuri yhtään suojauksia eivätkä ne kestä paljoa vahinkoa.
Pelin vakuuttavasta ensikokemuksesta huolimatta alkoi sen todellinen luonne paljastua useamman tunnin pelaamisen jälkeen erittäin nopeasti. Kierrokset tuntuvat erittäin epäyhtenäisiltä, eikä minkäänlaista punaista lankaa tunnu olevan. Kierros voi kestää neljä minuuttia jos monsteri ei ole tarpeeksi pätevä, kun taas toisessa päässä kierros voi venyä yli 20 minuutin kissa ja hiiri -leikiksi, kun monsteri juoksee kenttää ympäriinsä kerätessään parannuksia huntereiden sitä jahdatessa.
Itse taistelut ovat kuitenkin erittäin mieluisia ja jokaisen rooli niissä korostuu hyvin. Mikäli yksi hunteri alisuoriutuu tai laiminlyö roolinsa, vaikeutuu muiden tehtävä huomattavasti. Valitettavasti tällaisista taisteluista ei ole mitään takeita ja valtaosa siitä lepää monsterin pätevyyden harteilla. Näin ollen peli ei voi luvata hyviä pelikokemuksia joka kierrokselle ja siitä nauttiminen menee pelin matchmakingin harteille, mikä toimii harmittavan usein huonommin kuin tarvisi. Mikäli monsteri osaa pysyä erossa huntereista tarpeeksi kauan parantaakseen itseään, joutuvat hunterit juoksemaan kenttää ympäri osallistumatta peliin sen enempää. Tämä vaihe on erittäin yksitoikkoista, eikä huntereilla ole käytännössä mitään tekemistä sinä aikana. 20 minuutin kierroksesta voi hyvin käyttää vartin monsterin perässä juoksemiseen.
Pelaajalle käy myös nopeasti selväksi se, että pelistä saa parhaimman mahdollisen kokemuksen jos joukkue koostuu täysin omasta kaveripiiristä. Satunnaisten pelaajien kanssa pelaamisesta voi nopeasti tulla puuduttavaa. Vaikka pelissä on tarjolla sekä VoIP- että tekstipohjainen keskustelu, on tiimityö usein hyvin hankalaa. Monesti muut tuntuvat tietävän hyvin mitä nimenomaan heidän kannattaisi tehdä, eikä tiimityö muiden pelaajien kanssa kiinnosta. Muilta pelaajilta tuleva palaute on perinteisen moninpelin tavoin erittäin kannustavaa, eikä kirosanoilla sekä muilla loukkauksilla säästellä. Se harva kerta, kun pääset hyvään peliin kommunikoivien ja ystävällisten pelaajien kanssa, on kuitenkin nautinnollista.
Muiden pelaajien kanssa voi myös kommunikoida asettamalla huomiopisteitä kartalle, joita muut pelaajat näkevät. Jos tähdätessä osut viholliseen, muuttuu piste punaiseksi, jotta muut joukkueen jäsenet tietävät monsterin läsnäolosta. Ampuessasi aseella hahmosi huutaa myös viholliselle, mikä on toisinaan hyödyllistä, mutta usein aiheuttaa sekaannusta sen toimiessa myös silloin, kun vihollista ei ole lähimaillakaan.
Pelissä on tarjolla neljä eri pelimuotoa, Evacuation-kampanja sekä yksinpeli. Pelimuodot vaihtelevat hyökkäävää ja puolustavaa osapuolta eri tehtävien muodossa. Neljästä pelimuodosta käytännössä vain yhtä pelataan aina, eikä kukaan äänestä muita pelimuotoja kampanjan aikana, mikäli se on mahdollista. Kampanjassa joukkueet kilpailevat viidessä eri kentässä, joiden lopputulos vaikuttaa olennaisesti seuraavaan kierrokseen. Voittanut joukkue saa palkinnoksi peliin vaikuttavan edun, kun taas häviävä joukkue pääsee nauttimaan muista tasoittavista eduista, joista peli ei hirveästi ottelun aikana valaise. Huntereiden voittaessa useita kierroksia, monsteri saa lopulta aloittaa suoraan kolmannelta tasolta, kun taas monsterin voittaessa ei suurta peliä tasoittavaa etua ole huomattavissa. Näin ollen jos monsteri pystyy ylläpitämään lumipalloefektin ja voittamaan kierroksia, se voi saada suuria etuja kallistamaan tasapainoa vielä enemmän. Etenkin monsterin pelatessa pelin vahvemmilla monstereilla, voi tilanne käydä hyvin äkkiä toivottomaksi huntereille. Huntereilla on yleensä aina mahdollisuus voittaa myös huonommilla todennäköisyyksillä, mutta silloin tiimipelin tärkeys korostuu entisestään.
Loppujen lopuksi kampanjalla ei tuo peliin mitään ihmeellistä uutta, eikä se pidä mitään merkittävämpää tarinaa sisällään. Sen ainoa tehtävä on antaa pelaajille tekosyy pelata muitakin pelimuotoja huntin lisäksi. Pelissä on tarjolla myös yksinpeli, joka ei eroa moninpelistä ollenkaan. Ihmispelaajat on ainoastaan korvattu boteilla, joiden älykkyysosamäärä on huonompi kuin takapihalta löytyvällä kepillä. Usein niiden on vaikea huomata vihollista, mikäli se ehti piiloutua kiven toiselle puolelle, eikä sopivan reitin löytäminen onnistu mikäli välille on laitettu pieniäkin esteitä. Tekoälystä voi päästä nauttimaan myös moninpelissä, sillä jos pelaaja jättää pelin tulee tilalle botti. Matchmakingin ongelmien vuoksi tilanne tuli vastaan useaan otteeseen. Peliin liittyessä matchmaking herjasi myös usein virhettä, jossa sen mukaan peliaula olisi täynnä, vaikka olisit itse sellaista luomassa. Virhe tuli vaikka olisit yrittänyt liittyä millä pelaajamäärällä tahansa.
Pelin kentät ovat vaihtelevia, ja usein yhdessäkin kentässä voi olla useita täysin erilaisia alueita. Kentät ovat kuitenkin hyvin kaavamaisia, eikä vapaata liikkumista ole loppujen lopuksi liikaa. Liikkuvuutta on parannettu jetpackin ansiosta. Hahmot pystyvät kulkemaan matalista esteistä sulavasti, ja mikäli jetpackin energia riittää, on mahdollisuus myös suurimpien esteiden ylittämiseen olemassa. Toisinaan kentistä löytyy myös näkymättömiä seiniä, mikä on harmillista lentelemisen kannalta. Jos pelaajalle annetaan jetpack vapaata liikkumista varten, ei sillä lentämistä pitäisi rajoittaa näkymättömillä seinillä. Joskus kenttien suuret korkeusvaihtelut tuovat myös ongelmia liikkuvuuteen, jos jetpackin energia loppuu kriittisessä paikassa. Silloin voi joutua pudottautumaan kielekkeen pohjalle, odottamaan hetken ja yrittämään uudestaan paremmalla onnella.
Teknisestä näkökulmasta Evolve kuitenkin loistaa yli muiden viimeaikaisten pelijulkaisujen. PC:llä pelin saa helposti pyörimään yli 60 FPS lukemissa eikä pelin optimoinnissa ole säästelty. Testilaitteistolla ongelmia suorituskyvyn kanssa ei ollut, ja pelikokemus oli sulava tilanteesta riippumatta. Asetuksien kautta on mahdollista säätää grafiikoita kiitettävän hyvin, eikä valikoita ole suunniteltu pelkästään konsoliversioille. Tiettyjä muutoksia ei pelin kautta voi vaihtaa, kuten huntereilla FOV-asetusta. Sitä pääsee kuitenkin muuttamaan tiedostojen kautta tarvittaessa. Tietyt elementit käyttäjän ruudulla venyvät silloin hieman, mutta ei liikaa.
Muutamia ongelmia etenkin valikoiden kanssa oli kuitenkin, joista ärsyttävin ilmeni hiiren hävitessä ajoittain ruudulta. Sillä pystyi kuitenkin edelleen painamaan valikoissa nappeja, mutta hiiren sijainnista ei tullut käyttäjälle juuri minkäänlaista palautetta, tehden pelkästään pelin aloittamisesta aivan uudenlaisen "Where's Waldo?" -minipelin. Toisinaan tilanne taas oli päinvastainen - hiiren näkyi valikoissa, mutta pelin alkaessa se jäi edelleen näkyviin ja seurasi käyttäjän liikkeitä ruudulla.
Peli tukee PC:llä myös ohjaimia, mitä ei kuitenkaan pystynyt valikoista poistamaan käytöstä. Mikäli ohjainta ei irrota koneesta ennen pelaamista, se tärisee jatkuvasti pelaajan liikkuessa ja ampuessa. Jos ohjaimella erehtyy jossain vaiheessa pelin käynnistystä painamaan nappia, se luulee ohjaimen olevan pääohjain, jonka jälkeen kaikki napit ja vinkit näkyvät Xboxin nappuloina niin kauan, kun käyttäjä ei käynnistä peliä uudelleen - siitä huolimatta, ettei ohjainta käyttäisi kertaakaan missään vaiheessa.
Evolve tuli rohkeasti markkinoille mainostaen sen vallankumouksellista neljä vastaan yksi -mekaniikkaa, joka tarjoaa sille uniikin ominaisuuden muita vastaavanlaisia pelejä vastaan. Valitettavasti se tuo myös mukanaan ongelman tasapainon saavuttamisessa, mikä vaihtelee hyvin pitkälti kierros kierrokselta. Joskus pääsee nauttimaan sopivan pituisesta ja mukavasta tasapainoisesta paukuttelusta kun taas valtaosan ajasta kierrokset jäävät joko liian lyhyiksi tai venyvät turhan pitkiksi johtaen huntereiden turhanpäiväiseen sekä tylsistyttävään seisoskeluun. Huntereilla yksi virhe ei välttämättä vaikuta peliin juuri ollenkaan, kun taas monsterilla pelattaessa virheet korostuvat ja kasautuvat erittäin nopeasti. Monsterit ovat myös keskenään erittäin huonossa tasapainossa. Pelin "yksinpeli" on puuduttavan turha, eikä sen parissa tahdo viettää aikaa. Teknisesti peli on kuitenkin lähes täydellinen, eikä sen grafiikoista saa keksimälläkään huonoa sanottavaa.
Kokonaisuudessaan Evolvesta saa useita tunteja iloa irti, vaikka se aina ei joukkueen kanssa onnistaisikaan. Yksin pelattaessa on mukava paukuttaa monsterilla menemään, kun taas hunterina pelaaminen käy lähinnä ärsyttäväksi. Mikäli kuitenkin saat kasaan neljän pelaajan joukkueen, on käsissäsi miellyttävä tiimityöpeli, johon uppoaa helposti tunti toisensa jälkeen. Myöhemmin julkaistavat lisäkentät sekä pelattavat hahmot tuovat varmasti uutta vaihtelua peliin ja antavat syyn uudelleenpelaamiselle myöhemmässä vaiheessa. Toistaiseksi peli on kuitenkin melko puuduttava ja puutteellinen, eikä kannusta pidempiin sessioihin.
Arvosana: 6/10
Evolve
Prosessori: Core 2 Duo E6600 / Athlon 64 X2 6400 Näytönohjain: GeForce GTX 560 / Radeon HD 5770 Muisti: 4 GB Kovalevy: 50GB DirectX: Versio 11 Laitevaatimukset (suositus) Prosessori: Core i7-920 / A8-3870K Näytönohjain: GeForce GTX 670 / Radeon R9 280 Muisti: 6 GB Kovalevy: 50GB DirectX: Versio 11 Testilaitteisto Prosessori: Intel Core i7 4770k 3,5GHz Näytönohjain: GeForce GTX 780 3GB Muisti: 16 GB 1600MHz |  |
Kivinen alkutie
Viimeisimmät kuukaudet ennen Evolven julkaisua puhuttivat niin pelaajia kuin mediaa Internetissä. Peli ehti olla alpha- ja beta-vaiheissa ennen julkaisua useita kertoja, jolloin pelaajat saivat ensimakua tulevasta. Alustava kritiikki oli rajua, ja peli sai ryöpytystä monesta suunnasta. Useat kritisoivat pelin olevan Left 4 Dead -pelisarjan riisuttu versio, josta oli poistettu kaikki mikä teki niistä loistavia. Pelin lukuisat eri ennakkotilausversiot saivat myös rajua palautetta, kun tarjolla oli eri lisäsisältöjä erihintaisissa paketeissa. Keskustelupalstat täyttyivät luuloilla siitä, että peli tulisi rahastamaan pelaajaa pelillisesti hyödyntämällä ladattavaa lisäsisältöä heti julkaisun yhteydessä. Mediahuomion keskellä Turtle Rock yritti vakuuttaa pelaajia sillä, että tulevaisuudessa peliin lisättävät kentät olisivat aina ilmaisia kaikille pelaajille, mutta jätti mainitsematta muusta ladattavasta sisällöstä, mikä sai keskustelupalstat kiehumaan entistä enemmän.
Pelin julkaisun jälkeen monelle syntyneet ennakkoluulot ammuttiin kuitenkin nopeasti alas. Pelin valikoista löytynyt kauppa sisälsi jopa 44 ostettavaa lisäystä peliin, joista jokainen oli kosmeettinen muutos pelissä oleville aseille ja hahmoille. Ainoa poikkeus oli kausipassi, joka tuo neljä uutta pelattavaa ihmishahmoa sekä kolme uutta kosmeettista muutosta monstereille. Valtavirtaa ravistellut kritiikki peliä kohtaan on siis puhtaasti johtunut pelinkehittäjän epäonnistuneesta kommunikoinnista, ja johtanut pelaajien väärinkäsitykseen ladattavan lisäsisällön oikeasta luonteesta. Tapaus ei ole ainutlaatuinen pelimaailmassa, mutta harmittavasti vaikuttaa negatiivisesti pelin julkaisuun väärin perustein. Kuitenkin, koska pelissä on jo alusta saakka pelin sisäinen kauppa, on mahdollisuus sen käytölle muuhun tarkoitukseen aina mahdollista myöhemmässä vaiheessa.
Pelikokemus - vaikeasti selitettävä parisuhde
Evolven antama ensikokemus on ennakkoluuloista huolimatta positiivisesti yllättävä. Ajatus moninpelistä, jossa toinen joukkue pelaa kolmen henkilön ylivoimalla on yleensä vastenmielinen ja luo kuvaa huonosta tasapainosta. Pelissä on kuitenkin selvästi yritetty panostaa tasapainon tasoittamiseen joukkueiden välillä. Yksittäinen ihmishahmo eli hunter ei käytännössä mitenkään pysty voittamaan monsteria. Neljä hahmoluokkaa - Assault, Medic, Support ja Trapper - pystyvät tekemään huomattavasti enemmän vahinkoa, kun joukkue yhdistää jokaisen hahmon tuomat erikoisuudet. Tätä edesauttaa se, ettei peli anna valita useampaa yhtä hahmoluokkaa, vaan jokaista on oltava pelissä yksi. Jokainen hahmoluokka tuo peliin jotain, mitä ilman joukkueen on erittäin vaikea voittaa. Kaikki luokat eivät kuitenkaan ole täysin tasavertaisia.
Suurin painoarvo on ehkä Trapper-luokalla, jota ilman huntereiden on käytännössä mahdotonta päästä käsiksi monsteriin ennen sen saavuttaessa kolmatta tasoa. Joukkueet eivät kuitenkaan joka pelissä ole täysin samanlaiset, sillä pelissä on mahdollisuus avata kolme eri hahmoa jokaisesta luokasta. Jokainen hahmo toimii hyvin erilaisesti, mikä puolestaan tuo lisää vaihtelua pelin kulkuun joka kierroksella. Yksikään hahmo ei ole edellistä huomattavasti tehokkaampi vaan ero on luotu muuttamalla hahmojen vaatimaa pelityyliä ja strategiaa. Se tuo vaihtelua ja pakottaa pelaajaa kokeilemaan täysin erilaisia taktiikoita.
Monsterina pelattaessa on peli täysin erilainen. Kokemusta voi erittäin etäisesti verrata Left 4 Dead -sarjasta tuttuun tankkiin, mutta yhtäläisyydet jäävät lopulta lähes olemattomiksi. Ihmishahmojen tavoin pelattavia monstereita on aluksi kolme, jotka - toisin kuin ihmishahmot - ovat huomattavasti huonommin tasapainossa keskenään. Koska monstereita on vain yksi, on ominaisuuksilla suurta merkitystä.
Ensimmäinen pelattava monsteri, Goliath, on aluksi suhteellisen helposti voitettavissa ilman suurempaa vaivannäköä, mikäli hunterit eivät ole täysin avuttomia. Monstereilla on kolme eri tasoa, joita voi parantaa metsästämällä kentästä löytyviä eläimiä. Ensimmäinen taso on erittäin heikko, ja mikäli hunterit saavat aikaisessa vaiheessa monsterin suljettua Trapperin taisteluareenaan, on peli käytännössä pelattu. Kolmas taso on puolestaan jo tarpeeksi vahva, jolloin monsterin on huomattavasti helpompi voittaa, sillä hunterit eivät saa lisäetua pelin edetessä muuten kuin saamalla satunnaisia pieniä parannuksia esimerkiksi hahmon liikkumisnopeuteen.
Monsterit eivät kuitenkaan kaikki ole samanvertaisia, sillä esimerkiksi pelin viimeinen avattava monsteri, Wraith ei tällä hetkellä ole mitenkään verrattavissa Goliathiin. Sen ominaisuudet ja kyvyt ovat huomattavalla tasolla Goliathia paremmat, eikä sillä pelaaminen vaadi niin kovaa yrittämistä kuin heikommilla monstereilla. Myös toinen saatavilla oleva monsteri, Kraken on huomattavasti Goliathia voimakkaampi. Jokainen monsteri on kuitenkin ensimmäisellä tasolla erittäin heikko, sillä niillä ei ole juuri yhtään suojauksia eivätkä ne kestä paljoa vahinkoa.
Pelin vakuuttavasta ensikokemuksesta huolimatta alkoi sen todellinen luonne paljastua useamman tunnin pelaamisen jälkeen erittäin nopeasti. Kierrokset tuntuvat erittäin epäyhtenäisiltä, eikä minkäänlaista punaista lankaa tunnu olevan. Kierros voi kestää neljä minuuttia jos monsteri ei ole tarpeeksi pätevä, kun taas toisessa päässä kierros voi venyä yli 20 minuutin kissa ja hiiri -leikiksi, kun monsteri juoksee kenttää ympäriinsä kerätessään parannuksia huntereiden sitä jahdatessa.
Itse taistelut ovat kuitenkin erittäin mieluisia ja jokaisen rooli niissä korostuu hyvin. Mikäli yksi hunteri alisuoriutuu tai laiminlyö roolinsa, vaikeutuu muiden tehtävä huomattavasti. Valitettavasti tällaisista taisteluista ei ole mitään takeita ja valtaosa siitä lepää monsterin pätevyyden harteilla. Näin ollen peli ei voi luvata hyviä pelikokemuksia joka kierrokselle ja siitä nauttiminen menee pelin matchmakingin harteille, mikä toimii harmittavan usein huonommin kuin tarvisi. Mikäli monsteri osaa pysyä erossa huntereista tarpeeksi kauan parantaakseen itseään, joutuvat hunterit juoksemaan kenttää ympäri osallistumatta peliin sen enempää. Tämä vaihe on erittäin yksitoikkoista, eikä huntereilla ole käytännössä mitään tekemistä sinä aikana. 20 minuutin kierroksesta voi hyvin käyttää vartin monsterin perässä juoksemiseen.
Pelaajalle käy myös nopeasti selväksi se, että pelistä saa parhaimman mahdollisen kokemuksen jos joukkue koostuu täysin omasta kaveripiiristä. Satunnaisten pelaajien kanssa pelaamisesta voi nopeasti tulla puuduttavaa. Vaikka pelissä on tarjolla sekä VoIP- että tekstipohjainen keskustelu, on tiimityö usein hyvin hankalaa. Monesti muut tuntuvat tietävän hyvin mitä nimenomaan heidän kannattaisi tehdä, eikä tiimityö muiden pelaajien kanssa kiinnosta. Muilta pelaajilta tuleva palaute on perinteisen moninpelin tavoin erittäin kannustavaa, eikä kirosanoilla sekä muilla loukkauksilla säästellä. Se harva kerta, kun pääset hyvään peliin kommunikoivien ja ystävällisten pelaajien kanssa, on kuitenkin nautinnollista.
Muiden pelaajien kanssa voi myös kommunikoida asettamalla huomiopisteitä kartalle, joita muut pelaajat näkevät. Jos tähdätessä osut viholliseen, muuttuu piste punaiseksi, jotta muut joukkueen jäsenet tietävät monsterin läsnäolosta. Ampuessasi aseella hahmosi huutaa myös viholliselle, mikä on toisinaan hyödyllistä, mutta usein aiheuttaa sekaannusta sen toimiessa myös silloin, kun vihollista ei ole lähimaillakaan.
Pelissä on tarjolla neljä eri pelimuotoa, Evacuation-kampanja sekä yksinpeli. Pelimuodot vaihtelevat hyökkäävää ja puolustavaa osapuolta eri tehtävien muodossa. Neljästä pelimuodosta käytännössä vain yhtä pelataan aina, eikä kukaan äänestä muita pelimuotoja kampanjan aikana, mikäli se on mahdollista. Kampanjassa joukkueet kilpailevat viidessä eri kentässä, joiden lopputulos vaikuttaa olennaisesti seuraavaan kierrokseen. Voittanut joukkue saa palkinnoksi peliin vaikuttavan edun, kun taas häviävä joukkue pääsee nauttimaan muista tasoittavista eduista, joista peli ei hirveästi ottelun aikana valaise. Huntereiden voittaessa useita kierroksia, monsteri saa lopulta aloittaa suoraan kolmannelta tasolta, kun taas monsterin voittaessa ei suurta peliä tasoittavaa etua ole huomattavissa. Näin ollen jos monsteri pystyy ylläpitämään lumipalloefektin ja voittamaan kierroksia, se voi saada suuria etuja kallistamaan tasapainoa vielä enemmän. Etenkin monsterin pelatessa pelin vahvemmilla monstereilla, voi tilanne käydä hyvin äkkiä toivottomaksi huntereille. Huntereilla on yleensä aina mahdollisuus voittaa myös huonommilla todennäköisyyksillä, mutta silloin tiimipelin tärkeys korostuu entisestään.
Loppujen lopuksi kampanjalla ei tuo peliin mitään ihmeellistä uutta, eikä se pidä mitään merkittävämpää tarinaa sisällään. Sen ainoa tehtävä on antaa pelaajille tekosyy pelata muitakin pelimuotoja huntin lisäksi. Pelissä on tarjolla myös yksinpeli, joka ei eroa moninpelistä ollenkaan. Ihmispelaajat on ainoastaan korvattu boteilla, joiden älykkyysosamäärä on huonompi kuin takapihalta löytyvällä kepillä. Usein niiden on vaikea huomata vihollista, mikäli se ehti piiloutua kiven toiselle puolelle, eikä sopivan reitin löytäminen onnistu mikäli välille on laitettu pieniäkin esteitä. Tekoälystä voi päästä nauttimaan myös moninpelissä, sillä jos pelaaja jättää pelin tulee tilalle botti. Matchmakingin ongelmien vuoksi tilanne tuli vastaan useaan otteeseen. Peliin liittyessä matchmaking herjasi myös usein virhettä, jossa sen mukaan peliaula olisi täynnä, vaikka olisit itse sellaista luomassa. Virhe tuli vaikka olisit yrittänyt liittyä millä pelaajamäärällä tahansa.
Toimiva tekninen toteutus
Pelin kentät ovat vaihtelevia, ja usein yhdessäkin kentässä voi olla useita täysin erilaisia alueita. Kentät ovat kuitenkin hyvin kaavamaisia, eikä vapaata liikkumista ole loppujen lopuksi liikaa. Liikkuvuutta on parannettu jetpackin ansiosta. Hahmot pystyvät kulkemaan matalista esteistä sulavasti, ja mikäli jetpackin energia riittää, on mahdollisuus myös suurimpien esteiden ylittämiseen olemassa. Toisinaan kentistä löytyy myös näkymättömiä seiniä, mikä on harmillista lentelemisen kannalta. Jos pelaajalle annetaan jetpack vapaata liikkumista varten, ei sillä lentämistä pitäisi rajoittaa näkymättömillä seinillä. Joskus kenttien suuret korkeusvaihtelut tuovat myös ongelmia liikkuvuuteen, jos jetpackin energia loppuu kriittisessä paikassa. Silloin voi joutua pudottautumaan kielekkeen pohjalle, odottamaan hetken ja yrittämään uudestaan paremmalla onnella.
Teknisestä näkökulmasta Evolve kuitenkin loistaa yli muiden viimeaikaisten pelijulkaisujen. PC:llä pelin saa helposti pyörimään yli 60 FPS lukemissa eikä pelin optimoinnissa ole säästelty. Testilaitteistolla ongelmia suorituskyvyn kanssa ei ollut, ja pelikokemus oli sulava tilanteesta riippumatta. Asetuksien kautta on mahdollista säätää grafiikoita kiitettävän hyvin, eikä valikoita ole suunniteltu pelkästään konsoliversioille. Tiettyjä muutoksia ei pelin kautta voi vaihtaa, kuten huntereilla FOV-asetusta. Sitä pääsee kuitenkin muuttamaan tiedostojen kautta tarvittaessa. Tietyt elementit käyttäjän ruudulla venyvät silloin hieman, mutta ei liikaa.
Muutamia ongelmia etenkin valikoiden kanssa oli kuitenkin, joista ärsyttävin ilmeni hiiren hävitessä ajoittain ruudulta. Sillä pystyi kuitenkin edelleen painamaan valikoissa nappeja, mutta hiiren sijainnista ei tullut käyttäjälle juuri minkäänlaista palautetta, tehden pelkästään pelin aloittamisesta aivan uudenlaisen "Where's Waldo?" -minipelin. Toisinaan tilanne taas oli päinvastainen - hiiren näkyi valikoissa, mutta pelin alkaessa se jäi edelleen näkyviin ja seurasi käyttäjän liikkeitä ruudulla.
Peli tukee PC:llä myös ohjaimia, mitä ei kuitenkaan pystynyt valikoista poistamaan käytöstä. Mikäli ohjainta ei irrota koneesta ennen pelaamista, se tärisee jatkuvasti pelaajan liikkuessa ja ampuessa. Jos ohjaimella erehtyy jossain vaiheessa pelin käynnistystä painamaan nappia, se luulee ohjaimen olevan pääohjain, jonka jälkeen kaikki napit ja vinkit näkyvät Xboxin nappuloina niin kauan, kun käyttäjä ei käynnistä peliä uudelleen - siitä huolimatta, ettei ohjainta käyttäisi kertaakaan missään vaiheessa.
Yhteenveto
Evolve tuli rohkeasti markkinoille mainostaen sen vallankumouksellista neljä vastaan yksi -mekaniikkaa, joka tarjoaa sille uniikin ominaisuuden muita vastaavanlaisia pelejä vastaan. Valitettavasti se tuo myös mukanaan ongelman tasapainon saavuttamisessa, mikä vaihtelee hyvin pitkälti kierros kierrokselta. Joskus pääsee nauttimaan sopivan pituisesta ja mukavasta tasapainoisesta paukuttelusta kun taas valtaosan ajasta kierrokset jäävät joko liian lyhyiksi tai venyvät turhan pitkiksi johtaen huntereiden turhanpäiväiseen sekä tylsistyttävään seisoskeluun. Huntereilla yksi virhe ei välttämättä vaikuta peliin juuri ollenkaan, kun taas monsterilla pelattaessa virheet korostuvat ja kasautuvat erittäin nopeasti. Monsterit ovat myös keskenään erittäin huonossa tasapainossa. Pelin "yksinpeli" on puuduttavan turha, eikä sen parissa tahdo viettää aikaa. Teknisesti peli on kuitenkin lähes täydellinen, eikä sen grafiikoista saa keksimälläkään huonoa sanottavaa.
Kokonaisuudessaan Evolvesta saa useita tunteja iloa irti, vaikka se aina ei joukkueen kanssa onnistaisikaan. Yksin pelattaessa on mukava paukuttaa monsterilla menemään, kun taas hunterina pelaaminen käy lähinnä ärsyttäväksi. Mikäli kuitenkin saat kasaan neljän pelaajan joukkueen, on käsissäsi miellyttävä tiimityöpeli, johon uppoaa helposti tunti toisensa jälkeen. Myöhemmin julkaistavat lisäkentät sekä pelattavat hahmot tuovat varmasti uutta vaihtelua peliin ja antavat syyn uudelleenpelaamiselle myöhemmässä vaiheessa. Toistaiseksi peli on kuitenkin melko puuduttava ja puutteellinen, eikä kannusta pidempiin sessioihin.
| Plussat [+] | Miinukset [-] |
| + Grafiikat + Uniikki pelaaja-asetelma + Uudelleenpelattavuus + Hahmojen erilaiset taktiikat | - Huono balanssi - Monsterien toteutus - Yksinpelin laimeus - Yleinen sisällön puute - Uudelleenpelattavuuden toistuvuus |
Arvosana: 6/10
MAINOS
MAINOS
1
1